Ei enää liene kenellekään epäselvää, että videot ovat tämän päivän ja huomisen yritysviestinnän ja sisältöstrategioiden keskiössä. Alkuviikosta ilmestyneessä Tiskivuorossa listasin nämä 11 tapaa toteuttaa videoita, joista JOKAINEN yritys ja organisaatio löytää takuulla omansa.

Silti suurin osa vetoaa edelleen johonkin näistä seuraavista (sinänsä ihan hyvistä) tekosyistä:

Joko tehdään täydellistä tai ei sitten ollenkaan

Jos tämä kuulostaa tutulta, niin ensimmäiseksi kannattaisi tarkistaa, arvostaako asiakkaasi (tai se josta haluaisit sellaisen) enemmän sitä täydellistä vaiko hyödyllistä. Useimmissa tapauksissa vastaus on nimittäin jälkimmäinen.

Ei siihen tarvitse hommata kallista tuotantofirmaa, että tuotetaan video jolla näytetään miten jotakin vipstaakia tai härpäkettä käytetään – varsinkin jos sitä kysytään jatkuvasti ja se on ostopäätöksen kannalta olennaista tai vähintäänkin hyvä tietää.

Ai niin, vielä yksi newsflash: ei ole olemassakaan sellaista kuin ”täydellinen”. Aina löytyy parantamisen varaa. Aina.

Me tehtiin kallis video eikä sitäkään kukaan katso

Tähän voi olla muutamakin syy, esimerkiksi se, ettei videosta ole oikeastaan kerrottu kenellekään juuri missään. Tai ettei sen sisällössä ole tuotu esiin yhtään riittävän hyvää syytä katsoa se.

Varsin yleistä nimittäin on ollut se, että video tuotetaan itselle tuomaan esiin omia näkökantoja ja omaa erinomaisuutta sen sijaan, että pohdittaisiin millaista lisäarvoa se tuottaa asiakkaalle. Yhteen videoon ei ehkä kannata työntää kaikkea historiasta tulevaisuuden suunnitelmiin, ihmisistä firman tiloihin ja tuotevalikoimasta pomon pitämiin linjapuheisiin. Toki jos tehdään rekryjä tukevaa videomateriaalia, tämä lähestyminen voi olla hyvinkin perusteltu.

Nyrkkisääntö on se, että katsojalle pitää alle 10 sekunnissa kertoa miksi videon viesti on hänelle tärkeä.

Kolmas syy voi olla, että video on yksinkertaisesti ihan liian pitkä. Esimerkiksi YouTubessa näkee jo esikatselusta videon kokonaispituuden joten on tosi olennaista millaisen signaalin se antaa katsojalle.

Ei me osata

Jokainen osaa tökätä kännykkäkameran tai live-lähetyksen starttinappia, joten siitä ei voi olla kyse. Onko siis taustalla kenties joku näistä:

  • Ei me osata käsikirjoittaa
    – No, mitäpä jos sitten lähtisitte liikkeelle dokumentoimalla tapahtumia ja karsitte materliaalia jälkikäteen. Tekemällä oppii mikä on hyödyllistä panna nauhalle ja mikä ei.
  • Ei me osata esiintyä
    – Ei videossa ole pakko esiintyä itse vaikka tahtoisi kuvata ihmisiä. Voi myös haastatella muita.
    Siihenkään ei aina tarvita kasvoja kun näyttää miten joku asia tehdään.
  • Ei me osata editoida (eli jälkikäsitellä)
    – Perussääntö on, että äänen laadun pitää olla kunnossa, eli siitä älä tingi. Loppu on enemmän tahdosta ja viitseliäisyydestä kiinni, siis että opettelee jonkun editointiohjelmiston käytön perusteet, koska silläkin pärjää jo varsin pitkälle. Vaihtoehtoja löytyy jopa ihan ilmaiseksi sekä tietokoneeseen että kännykkään.
    Näitä hommia voi luonnollisesti myös ulkoistaa, joko ammattilaiselle tai sitten harrastajalle. Veikkanpa, että jokainen tuntee kyllä jonkun joka on ”aika näppärä noitten videoiden kanssa…
    YouTube on jenkkilässä startannut jo ohjelman, jossa yritys saa käyttöönsä videoiden tekijän (YouTube Creator) laittaessaan muutaman satasen mainontaan. Odotettavaa on, että tämä palvelu rantautuu tänne meillekin jollakin aikavälillä. Sen jälkeen toteutus on enää tästä kiinni:
  • Ei me tiedetä mitä sanoa.
    – Tässä auttaa suunnitelman ja strategian laatiminen ja se, että kirkastetaan oma brändiviesti.

 

Eve Koivula tartuttaa tarinankerrontaa brändimarkkinointiin ja jeesaa markkinoinnissa budjetista riippumatta.