Lähtökohtana tekniikka-analyysille toimii tietenkin itse suoritus, eli onko kyseessä työntö, tempaus vai rinnalleveto-työntö, sekä se, onko käytössä yksi vai kaksi kuulaa. Nostan tässä artikkelissa esiin muutamia perusasioita edistyneempiä nostajia varten. Aivan aloittelijoita varten löytyy ohjeita täältä.

Nämä seuraavat ovat yhteisiä ”kipupisteitä” kaikissa tekniikoissa ja niitä kannattaa tarkkailla ensin:

  1. ajoitus,
  2. tasapainopiste eri vaiheissa suoristusta, sekä
  3. voiman vuotokohdat.

Niiden jälkeen kiinnittäisin huomiota jalkojen käyttöön ja painonsiirtoon.

Sanotaan, että kuulaa nostetaan jaloilla, mikä osin pitääkin paikkansa, vaikka varsinaiset ”nostolihakset” sijaitsevatkin keskivartalossa, jota kautta jaloista tuleva voima ohjataan kuulaan. Jalkatyöskentely vaihtelee huomattavasti eri tyyleissä ja monesti niiden tuottaman voiman suuntaaminen oikein on se olennainen tekijä, jolla suoritusta voidaan parantaa.
Jalat toimivat myös iskunvaimentimina yhdessä vartalon kanssa.

Kolmannessa vaiheessa kiinnostavat yksilölliset erot, eli omat vahvuudet ja heikot kohdat, puolierot, liikkuvuus, kehon mittasuhteet jne. tyyliin liittyvät seikat, joilla kaikilla on merkitystä tekniikan optimoinnissa: mikä on jalkojen leveys räkissä, missä asennossa kädet ovat räkissä tai ylhäällä, millainen on tempauksen alasvienti, onko nostajalla joitakin (turhia) maneereita ja esiintyykö niitä jossain tietyssä vaiheessa suoritusta jne. Näistä osa liittyy toki myös kolmeen pääkohtaan.

Itse pidän tärkeänä suorituksen vakiointia, toisin sanoen sitä, että se säilyisi samanlaisena ensimmäisestä viimeiseen toistoon, huolimatta väsymisestä tai kuulapainosta. Vaihtoehtona on muuttaa tekniikkaa suorituksen edetessä, ja erityisesti tempauksessa tätä näkee paljon. Samoin jotkut nostajat vaihtavat tyyliä kuulapainosta riippuen esimerkiksi niin, että rinnallevedossa peukalot osoittavat vaihdellen eteen ja taakse.