Tässä on kuvattuna yksi niistä käytännön vinkeistä jonka olen siirtänyt urheiluvalmennuksesta yritystoimintaan. Se helpottaa taatusti omien tehtävien priorisointia ja opettaa keskittymään olennaiseen.
Mistä tiedät mikä on tärkeintä
Kaikki tehtäväsi voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: A, B ja C. Kirjaimet tulevat englannin kielen sanoista Assisting (avustava), Basic (perus) ja Crafting (tuottava), joita voidaan verrata urheilijan harjoitteisiin.
# C-treenit ovat lajitreeniä jolla siis kehitetään itse kisasuoritusta
# B-treenit ovat niitä jotka on pakko hoitaa vaikkei niistä erityisemmin pitäisikään, koska ne parantavat suorituksia. Toisille se voi olla peruskuntotreeni, joillekin kehonhuoltoharjoittelu ja osa ei pidä voimatreenien tekemisestä.
# A-treenit ovat puolestaan hauskoja lisäharjoitteita, jotka kuitenkaan eivät kehitä itse lajisuoritusta. Itse olen tykännyt mm. seinäkiipeilystä nostamisen vastapainona. Se on mukavaa mielenvirkistystä, mutta kisaamisen kannalta siitä ei ole mitään hyötyä.
Yritystoiminnassa C-tehtävät ovat niitä jotka liittyvät suoraan tai välillisesti sisään tulevaan kassavirtaan ja B-kategoriaan kuuluvat esim. kirjanpitoon liittyvät hommat ja alakohtaisesti myös monet muut tehtävät kuten vaikkapa raportoinnit tai viranomaisyhteydet jne. jotka on pakko hoitaa vaikkei yhtään innosta.
Mielestäsi ehkä nurinkurisesti ajateltuna: A-luokassa ovat ne joista kannattaa alkaa karsia ensimmäisenä.
Kilpaurheilijan ja yrittäjän ainoa merkittävä ero on nimittäin se, että urheilijan on pakko tehdä kaikki treenit itse, mutta yrittäjä voi ulkoistaa.
Siispä vaikka A-ryhmän hommia on tosi mukava tehdä, ne eivät edistä bisnestäsi (tai asiaasi). Siitä kuitenkin on kyse kun myydään jotain, ihan mitä tahansa:
Tuloksista.
Eräs tyypillisimpiä esimerkkejä ovat yrittäjät jotka haluavat itse päivittää omia nettisivujaan tai tuottaa niihin sisältöjä.
Kun aika on muutenkin kortilla tappiot ovat kaksinkertaiset: Ammattilainen hoitaisi saman työn nopeammin ja itse voisit käyttää saman ajan johonkin tuottavaan. (Tai levätä ja tehdä mieluummin jotain oikeasti rentouttavaa: leikkiä muksujen kanssa, käydä hierojalla, mennä lenkille tai konserttiin…)
Kenties haluat itse olla pakkaamassa tai purkamassa kuormia koska se on mukavaa vastapainoa kaikelle muulle (ja käytät myös verukkeena sitä, että ainakin tiedät mistä mitäkin löytyy)? Tai haluat itse ”kipaista vaan äkkiä hakemassa” jotakin puuttuvaa, koska sillä saat rutiineista pienen hengähdystauon?
Mikä todellisuudessa on nurinkurista on se, että näillä ”mukavilla pikkujutuilla” saattaa olla jopa päinvastainen vaikutus, eli ne vain lisäävät stressiä ja aiheuttavat sitä huonoa omatuntoa KOSKA ne ovat pois tuottavasta työajasta.
Varsinkin markkinointi on usein sitä josta löytyy petraamisen varaa ja johon liittyvistä toimenpiteistä iso osa kuuluu C-ryhmään, eli tulokset näkyvät suoraan viivan alla. Jos ne eivät kuulu omiin vahvuuksiin tai suosikkijuttuihin, ne jäävät A-hommien jalkoihin.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Suosittelen, että pidät viikon päivät kirjaa kaikesta mitä teet ja laitat ylös kalenteriin tai vaikka Excel-taulukkoon. Merkkaa kaikki A-ryhmän ruudut punaisella, B-ryhmä keltaisella ja C-ryhmä vihreällä ja analysoi kokonaiskuva: Kuinka suuri osa ajastasi on kulunut tuottavaan työhön (vihreä)? Entäpä mikä on punaisen värin osuus?
Kuten urheillessakin on tärkeää huolehtia siitä, että sisältö säilyy mielekkäänä ja tasapainossa.
Jos kuitenkin punaisen osuus on suurempi kuin vihreän, on siellä suora vastaus siihen, miksei yritykselläsi mene niin hyvin kuin haluaisit.
Miltä sinun taulukkosi näyttää ja miten aiot alkaa kehittämään kokonaisuuttasi? Löytyykö jotain karsittavaa, delegoitavaa tai ulkoistettavaa jonka joku muu hoitaisi nopeammin ja sinä voisit keskittyä olennaiseen?
Artikkeli on aiemmin julkaistu Tiskivuorossa joulukuussa 2015
