Valitse sivu

sisällön ajastaminen, epäaitous ja uhkatekijät

Sosiaalinen media, Twitter, Välineet

Tviittasin näin: Säästä aikaa niputtamalla sisällöt, ts kirjoita kerralla 50 tviittiä tai valmista 25 kuvaa ja ajasta ne. #somevinkit

 

…mikä aiheutti keskustelua siitä miksi ei pitäisi ajastaa ja millaisia vaaroja siihen voisi liittyä. Kommenteista paistoi mielestäni läpi turha pelko ja ennakkoluulot sisällön ajastamista kohtaan, joten halusin käsitellä niitä täällä blogissani.

 


Tästä kommentista minulle tuli mieleen, että onhan markkinointiviestejä ajastettu maailman sivu, lähtien siitä, että lehteen painetut tai TV-mainokset on jouduttu joskus toimittamaan jopa viikkoja aikaisemmin. Tämän päivän fiksu markkinoija ajastaa myös blogeja ja uutiskirjeitä.

Some-sisältöjen ajastaminen ei sisällä yhtään sen suurempia riskejä, päinvastoin: lehtimainosta on vaikea saada painosta enää pois, mutta omat ajastukset saa poikki yhdellä klikkauksella.

Tätä keskustelua ei ole helppo lukea Twitteristä, siksi kopioin kommentit tänne blogiin, jotta tiedätte mistä oli kyse.

 

Haastatteluni Jani Aaltosen vieraana käsittelee muuten tätäkin aihetta.

 

Tässä vaiheessa keskustelua minusta tuntui kovasti siltä, että ajastaminen koettaisiin olevan ”joko-tai”, kun taas itse ajattelen, että se on ehdottomasti ”sekä-että”

 


 

Niinpä. Kuinka suuri onkaan todennäköisyys, että olennainen osa seuraajakuntaasi sattuisi olemaan saman 7 minuutin sisään langoilla.

 

Tätä lausahdusta olisin voinut tarkentaa sillä, etten ole yhtään vähempää läsnä vastatessani meilillä tulleisiin kysymyksiin. Sisällöllä on merkitystä, ei välineellä, ja Twitter on vain yksi viestintäväline muiden joukossa.

Yrityksenä siellä, kuten kaikissa sosiaalisen median kanavissa kannattaa pyrkiä olemaan läsnä silloin kun (potentiaaliset) asiakkaatkin ovat ja reagoimaan viesteihin mahdollisimman pian. Silti kukaan ei toki oleta yrittäjän tai yrityksen olevan saatavilla somessa 24/7.

Läsnäolo viestejä automatisoimalla on yksi tapa välttää sitä, että markkinointiosasto joutuu siirtymään kolmivuorotyöhön.

Reaaliaikaiseen viestintään kannattaa miettiä #tweetchatin tai vuorovaikutteisten videokonferenssien (Periscope, Blab, Hangout) pitämistä.

Mikä minut erottaa suurimmasta osasta Twitterin käyttäjiä on se, että olen itse sisällöntuottaja, kun taas keskivertokäyttäjä lähinnä jakaa ja kommentoi muiden tuottamaa sisältöä.

 

Mitä sisällön ajastaminen tarkoittaa käytännössä

 

Kuten aiemmin mainitsin, noin 80% tviiteistäni suoltaa eetteriin automaatti, mutta sitä ennen minä olen ne kyllä pääsääntöisesti kirjoittanut. Ne siis ovat mitä suuremmassa määrin omia, kokemuksiin ja käytäntöön perustuvia ajatuksiani, vinkkejäni ja ideoitani, lukuun ottamatta muilta ihmisiltä lainattuja lausahduksia. Näihin automaattiviesteihin kuuluvat mm. #somevinkit, mukaan lukien tviitti josta tämä koko keskustelu alkoi, sekä kaikki blogeihini liittyvät tviitit, sillä niidenkin elinkaari on jo kirjoitusvaiheessa ajateltu kestämään aikaa.

Välineenä käytän SocialJukeboxia jonka ilmaisversion käyttöehtoihin kuuluu sietää seinällään viikottaisia automaattikiitoksia joiden sisältöön ei voi vaikuttaa. Näiden lisäksi minulla on muutama sisältölähde joita käyn lähes päivittäin läpi ja jaan mielenkiintoisimmat artikkelit Bufferin kautta, ajastettuna nekin. Nämä voivat hyvinkin olla myös niitä ”päivän polttavia aiheita”, mutta ajastus jakaa niitä pidemmälle aikavälille sen sijaan, että tviittaisin isoja ryöppyjä kerralla. Sellaista tapahtuu vain osallistuessani aktiiviseen keskusteluun, esim. chatin muodossa.

Aktiivinen markkinointikampanja on niin ikään tilanne jossa käytän ajastamista. Erona on ainoastaan se, että nämä viestit rajoittuvat tietylle ajanjaksolle.

Kaikilla edellä mainituilla viesteillä on joku tavoite jonka toteutumista seuraan.

Joku seuraajistani saattaa toki nähdä saman automaattipostauksen useaankin kertaan, mutta uusille seuraajille ne eivät luonnollisestikaan ole toistoa vaan sisältöä jonka on tarkoitus olla hyödyllistä heille. Mikäli näin ei ole, eikä seuraaja koe saavansa lisäarvoa jakamistani sisällöistä tai keskusteluista, hän voi koska tahansa lopettaa seuraamisen, samoin jos tuntuu siltä, että toistan liikaa itseäni. Pikaisella silmäyksellä selviää, että näin on käynytkin, ottaen huomioon, että nyt minulla on 987 seuraajaa enemmän kuin 90 päivää sitten, vaikka kokonaismäärä juuri nyt tätä kirjoittaessa on 827. Tämän tyyppinen aaltoliike kuuluu Twitterin luonteeseen aivan kuten sekin, ettei yksittäinen tviitti silloin tällöin tuota minkäänlaisia tuloksia.

Selvästi huomaa, ettei suomalaisilla Twitteriä ”käyttävillä” yrityksillä juurikaan ole ymmärrystä tämän välineen ominaisuuksista, saati tavoitteita tai strategiaa. Älyttömimmät tapaukset jopa työntävät rahaa seuraajien hankkimiseen, mutta jättävät sekä sisällöntuotannon, että vuorovaikutuksen kokonaan väliin. Olennaisena osana strategiaa pitäisi olla myös testaaminen ja tulosten seuranta. Oma strategiani on toiminut toistaiseksi juuri kuten olen suunnitellut, samoin asiakkaillani joiden kanssa olemme tehneet yhteistyötä.

Jos tarvitset apua olen käytettävissä!

 

Eve Koivula tartuttaa tarinankerrontaa brändimarkkinointiin ja jeesaa markkinoinnissa budjetista riippumatta.